Hampaidemme pinnoille muodostuu päivittäin bakteeripeitettä eli plakkia. Mikäli plakkia ei poisteta hampaiden pinnoilta, se kalkkeutuu ja syntyy hammaskiveä. Molemmat plakki ja hammaskivi aiheuttavat ientulehdusta, jonka voi huomata ienverenvuotona hampaita harjatessa tai hammasvälejä puhdistettaessa.
Pitkälle edennyt kiinnityskudossairaus näkyy hampaassa lisääntyneenä liikkuvuutena, mahdollisena ienvetäytymänä tai hampaankallistumisena/siirtymisenä. Menetettyä luuta ei useimmiten saada kasvatettua takaisin, siksi on tärkeää puuttua oireisiin ajoissa.
Kroonisen parodontiitin on myös todettu olevan yhteydessä moniin yleisterveydellisiin ongelmiin (mm. sydän ja verisuonitaudit, diabetes, ennenaikainen synnytys).
Ientulehduksen voi huomata pahanhajuisena hengityksenä, tosin pahanhajuinen hengitys ei aina tarkoita ientulehdusta. Hoitamaton ientulehdus johtaa kiinnityskudossairauden parodontiitin etenemiseen, jonka seurauksena hampaan kiinnityskudokset tuhoutuvat ja syntyy luukatoa.
Pitkälle edennyt iensairaus on usein oireeton, joten säännölliset tarkastukset hammaslääkärin ja suuhygienistin luona ovat tärkeitä ikenien terveyden arvioimisen takia. Suun bakteerikanta ja hammaskiven muodostumisnopeus ovat yksilöllisiä ominaisuuksia, mutta hyvällä päivittäisellä hampaiden harjauksella ja hammasvälien puhdistamisella voidaan vaikuttaa plakin määrään ja näin vähentää myös hammaskiven muodostumista.
Hammaskiven lisääntyneeseen muodostukseen voivat vaikuttaa myös mm. yleissairaudet, suun kuivuminen, hienomotoristen taitojen heikentyminen tai muut ulkoiset tekijä. Suun terveyden kannalta onkin tärkeää luoda asiakkaan kanssa luottamuksellinen hoitosuhde, joka helpottaa kokonaiskuvan luomista ja yksilöllisen hoitovälin määrittämistä.
Hammaslääkäri määrittelee tarkastuksen yhteydessä, kuinka usein hammaskivenpoisto olisi hyvä tehdä ja useimmiten kirjoittaa asiakkaalle lähetteen (voimassa kaksi vuotta) suuhygienistin luo. Voimassaolevalla lähetteellä asiakkaat saavat kela-korvausta suuhygienistin tekemästä hammaskiven poistosta.